|
TÄMÄ ON VIRTUAALIHEVONEN / THIS IS A SIM-GAME HORSE
Laakson Big Pride
Pepin syntymäpäivät L U O N N E K U V A U S
Laakson Big Pride, eli tuttavallisemmin Peppi, on yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista puoliverisistä, jotka minulla yhä on omistuksessani. Pepin ostin lähes legendaariselta Hepohullun Unelmatallilta vuoden 2002 kesällä, jota ennen tamma oli ollut Laran Tallin omistuksessa. Oston aikoihin Peppi oli juuri varsonut ensimmäisen varsansa, pienen oripojan nimeltä Unelma's Bogie. Alun perin kummankin piti tulla minulle silloiselle tallilleni Sumuniemeen, mutta lopulta päädyimme Unelmatallin toisen omistajan Kajsan kanssa siihen tulokseen, että minulla olisi aivan tarpeeksi tekemistä Pepin kanssa - tamma kun osaa melkoisen hankala aina silloin tällöin olla. Ensimmäisen kesän ajan Bogiekin oli vielä menossa mukana vieroitukseensa asti. Pepin vanhemmat eivät välttämättä äkkiseltään sano monille paljoakaan - mitkä ihmeen Big Bang ja Swede's Pride? Moni kuitenkin tunnistaa nimet, jos alkavat omien puoliveristensä sukuja tutkailla, joskin usein saa mennä useiden polvien taakse. Tämä kaksikko kun vaikutti jo eläessään legendaksi muodostuneessa Koululaaksossa ja ne olivat kyseisen tallin ensimmäisiä puoliverisiä. Melkoisista kantahevosista siis on kyse! Luonteeltaan Peppi on hieman monimutkainen tapaus, kusipäiseksikin toiset ovat sitä kutsuneet, aivan kuten tammat yleensä - se oreille ominainen putkiaivoisuus, toiselta nimeltään selkeys, puuttuu Pepiltä kokonaan ja sen kanssa saakin usein olla varuillaan. Tamma osaa olla hirmuisen äkkipikainen tekemisissään eikä aina edes hirveästi varoita etukäteen aikeistaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tappajahevonen, Peppi on luonteeltaan ihan peruskiltti mutta vaatii läheisiltä ihmisiltään paljon. Liian hempeissä käsissä Peppi alkaa helposti kyseenalaistamaan ihmisen auktoriteettia, mutta toisaalta liian kovin ottein ei tammaa myöskään voi kohdella ilman, että se ottaisi pahemman kerran nokkiinsa ja myös näyttäisi tätä tuntuvasti. Pepillä tuntuu myös olevan varsinainen norsun muisti eikä sen luottamusta tai arvostusta helposti saa takaisin sen kerran menetettyään. Vanhemmiten Peppi on tosin tämänkin suhteen hieman rauhoittunut eikä tallin vakiohenkilökunnalle enää hirveästi kiukuttele oli tilanne millainen tahansa, mutta vieraiden ihmisten kanssa se on edelleen hyvin testaileva ja pomottava eikä missään nimessä sovellu aloittelijoiden käsiteltäväksi, vaikka varsinainen mamman mussukka osaakin aina aika ajoin olla. Hoitotoimenpiteitä suorittaessa Peppi kannattaa aina sitoa molemmilta puolilta käytävälle kiinni, jotta se ei sen suuremmin pääsisi yllättämään hoitajaansa - joskin usein tuntuu siltä, että tamma osaa silti halutessaan temppunsa tehdä vaikka sen turvan vääntäisi riimunnarulla seinään kiinni ja jalat sitoisi yhteen. Varuillaan kannattaa siis jatkuvasti olla ja heti alkuunsa tehdä Pepille selväksi, ettei varpaiden päälle ole hyppimistä niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikaan. Pepistä voi näin saada hieman ärhäkän ja vaikean kuvan, mutta tosiasiassa se ei ole ollenkaan niin paha. Normaalisti se on ihan perusmukava ja harmiton tapaus, mutta huonoina päivänään tamma voi käyttäytyä kuin pahainen kakara ja olla nappaamassa hampaillaan jokaisesta hoitajansa kohdasta, johon vain turpansa saa ylettymään. Pepin kanssa touhuavat ihmiset varmasti osaavat nähdä jo etäältäkin, millä tuulella tamma milloinkin on ja itsekin suhtautua tammaan sen mukaisesti. Taluttaessa Peppi käyttäytyy yleensä varsin hyvin, mutta kaikkein huonoimpina päivinä se kannattaa melkeinpä suitsia vähänkään pidempiä talutusmatkoja varten, jotta se varmasti pysyisi käsissä. Tarhasta tamma sen sijaan on todella helppo saada kiinni, kun sama operaatio voi joidenkin hevosten kohdalla olla melko haasteellistakin: Peppi suorastaan änkee hakijansa mukaan ja pitää itse huolta, etteivät muut tarhan hevoset tunkeudu samalla kertaa ulos hätistelemällä näitä korvat luimussa. Kisapaikalla Peppi on usein aivan hermoraunio omaa vuoroaan odotellessa: se säpsyy ja hyppii paikasta toiseen hermostuneesti, etenkin jos se joutuu eroon tutuista hevoskavereistaan. Tosipaikan tullen se kuitenkin osaa rauhoittua ja lakata välittämästä ympäröivästä hälystä, joskin aina aika ajoin keskittyminen ei kerta kaikkiaan onnistu ja ratsastajan hermostuneisuus vain lisää epäonnistumisen mahdollisuutta. Ikä on kuitenkin auttanut tässäkin asiassa eikä Peppi enää hirveästi turhista hötkyile, toivottavasti tulevaisuus veisi sen pienenkin jäljellä olevan hermoromahdushirviön mennessään. Ratsuna Peppi on silloinkin kohtuullisen haasteellinen, vaikka suurimman osan ajasta se onkin mitä ihanteellisin ratsastettava: se ei juuri ollenkaan paina kädelle ja on todella hyvä esimerkki eteenpäinpyrkivästä hevosesta reippaine ja kauniine askeleineen. Hyvien ratsastuskertojen jälkeen voisi melkein luulla, ettei ratsastajan tarvitse kuin istua Pepin selässä ja olla mahdollisimman vähän tamman tiellä niin päästään parhaimpiin tuloksiin, mutta aina asia ei ihan näin ole. Reipas ja eloisa tamma on lähes aina, mutta toisinaan vaarana on turha kuumuminen, jonka myötä asiat usein menevät niin sanotusti plörinäksi. Pepin kanssa ratsastaja saakin olla hirmuisen rauhallinen ja apujenkin tulisi olla rauhallisia sekä selkeitä, muuten tamma sählää ja häslää minkä ehtii ja melkein kuin pelkkää ilkeyttään tulkitsee vähänkin epäselvät avut aina huonoimman mahdollisuuden kautta. Ilkeähän Peppi tuskin tahallaan on, se vain menee helposti hämilleen jos ratsastaja ei ole sille tarpeeksi taitava ja ratsastajan antamat ohjeet ovat epäselviä. Kouluratsastuksen salat Peppi hallitsee aina vaativalle tasolle asti, edellinen omistaja Kajsa kun kovasti yritti räätälöidä tammasta kouluratsua ja saikin väännettyä Pepistä melkoisen menijän. Minulle kuitenkin oli alusta asti selvää, että koulukiemurat eivät saa tamman silmiin samanlaista paloa kuin esteet, joiden parissa Peppi onkin elementissään. Toki Kajsa oli esteitäkin Pepillä hypännyt, joskaan ei kisannut, ja etenkin irtohypytyksessä tamma oli edellisen omistajansa sanojen mukaisesti koko tallin kingi ja jätti jälkeensä monet tallin arvostetutkin esteratsut. Peppi oli nuorempana ehkä hieman kohlaava esteiden parissa, joten suuntautuminen koulukiemuroiden pariin saattoi olla ihan fiksu toimenpide; ainakin Peppi nyt kantaa itseään erittäin hyvin ja on hyvin hallittavissa. Esteradalla Peppi leiskauttaa lähes esteen kuin esteen yli rohkeasti ja lennokkaasti eivätkä kummallisetkaan muurit tai läiskyvät vesiesteet sitä pelota. Yllättävän mukavasti Peppi myös pysyy käsissä vaikka vauhti tuntuu välillä täysin hallitsemattomalta. Maastossa Peppi on rohkea eikä kavahda juuri mitään ja porukassa maastoillessa täytyy sen aina olla ensimmäisenä, muuten neiti saa helposti aikaan tappelua ja kilpailua. Muiden hevosten seurassa Peppi muutenkin on hieman hankala ja siksi sen kanssa suurimman ilon saakin irti, kun lähtee yksikseen maastoon. Tamma rakastaa päästellä tallissa ja kenttätyöskentelyssä syntyneitä höyryjä ulos laukkasuorilla ja on peloton maastoesteitä kohtaan - se ei välitä alustasta, esteen kummallisuudesta tai siitä mitä esteen toisella puolella odottaa, vaan epäröimättä leiskauttaa yli. S U K U T A U L U
S U K U S E L V I T Y S
Isänisä Big Dong oli komea ja nimensä veroinen - sen säkä oli hieman yli 170cm - musta saksalainen hannoverori, joka kilpaili esteissä korkeitakin luokkia varsin hyvällä menestyksellä, joskaan koskaan se ei kilpaillut suuremmin kotimaansa ulkopuolella. Luonteeltaan Big Dong oli lempeä ja rauhallinen, hyvin käsiteltävä herrasmies, jolta kuitenkin löytyi pilkettä silmäkulmasta ja menoa vaikka muille jakaa. Tämä vauhti olikin oriin valttikortti esteradoilla ja se nappasi itselleen tärkeitä voittoja olemalla toisia huomattavasti nopeampi. Tätä vauhdikkuuttaan ja ketteryyttään Big Dong onkin selkeästi periyttänyt jälkeläisiinsä, mistä hyvänä esimerkkinä on Pepinkin isä Big Bang. Isänemä Primadonna taas oli kooltaan erittäin pieni, vain noin 155cm korkea fwb-tamma. Nuorempana tästä säpsäkästä ja osin kipakastakin tammasta povailtiin suuria esteiden parissa, mutta kasvattajan myytyä tamman eteenpäin ei Primadonna koskaan päässyt pahemmin näyttämään kynsiään. Vanhemmiten tammalla kisailtiin helpoissa koululuokissa ja vain silloin tällöin esteitä, joiden parissa se ennen oli niin lupaava ollut. Ilmeisesti Primadonnalla oli jonkinlaisia jalkaongelmia - tai omistajalla rohkeuden puutetta - mutta pienintäkään jälkeä tästä ei ole näkynyt sen jälkeläisissä: tamma astutettiin yleensä suurikokoisilla esteoreilla ja tuloksena oli kerta toisensa jälkeen kapasiteetikkaita ja ketteriä hyppääjiä. Primadonna viettikin loppuelämänsä siitostamman roolissa, tuloksena oli Big Bangin lisäksi seitsemän muutakin puoliveristä sekä yksi ratsuponi, joka itse asiassa koko porukasta on eniten mainetta niittänyt jopa kansainvälisillä kentillä asti. Isänisänisä Such A Boy oli varsin isokokoinen, sekin yli 170cm korkeudeltaan, mustanruunikko hannoverori suoraan Saksan estekenttien eliittijoukoista. Se hyppäsi jopa 160cm ratoja kohtuullisella menestyksellä, aivan kuten isänsäkin, ja sen ura jatkui pitkään oriin pysyessä terveenä ja hyväkuntoisena. Such A Boy elikin pitkän ja menestyksekkään elämän, ja sen useat jälkeläiset ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä. Luonteeltaan ori oli aavistuksen verran kuumahko ja varsin machomainen persoona. Isänisänemä Big Flower oli kaunis ruunikko hannoverilaistamma, varsin iso kooltaan sekin, joka kilpaili harvakseltaan sekalaisesti niin esteitä, koulua kuin kenttääkin lähinnä helpolla tasolla, esteitä se kuitenkin hyppäsi parhaimmillaan 130cm luokissa. Luonteeltaan tamma oli erittäin mukava ja pehmeä, ja se jätti jälkeensä monia lupaavia jälkeläisiä. Isänemänisä Primus oli nimensä veroinen hannoverori: tältä orilta ei kapasiteettia puuttunut ja sen kasvattaja muisti aina orista puhuessaan kertoa, kuinka jo puolivuotiaana ori leiskautti korkean aidan yli laitumelle tarhauskaverinsa seuraksi. Aivan perätöntä tämä tuskin oli, sillä vanhemmalla iällä Primus kilpaili korkeissa esteluokissa ja saavutti lyhyehköllä urallaan monia sijoituksia ja jopa voittoja arvostetuissakin saksalaisissa kisoissa. Ori ehti kuitenkin ennen loukkaantumistaan kisata täysipainoisesti vain kolme kautta eikä täten päässyt koskaan näyttämään kaikkea kapasiteettiaan. Isänemänemä Ballerina II oli varsin vaatimaton hannovertamma: sillä kisattiin helppoja luokkia koulua ja esteitä, starttasipa se muutaman kerran kenttäkisoissakin, mutta suurempaa menestystä tamma ei koskaan saavuttanut - eikä sillä ilmeisesti aktiivisesti sellaiseen pyrittykään. Lähinnä Ballerina toimi siitostamman roolissa ja jättikin jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä. Emänisä King of Sweden oli mahtipontisesta nimestään huolimatta melko vaatimaton ori, etenkin verrattaessa sitä sen omaan isään. King of Sweden oli kimo hollantilainen puoliverinen, joka tosin jo nuorena ostettiin ruotsalaiseen siittolaan - kenties nimi inspiroi oriin ostajaa jossain määrin. Ruotsissa ollessaan orin ihan lupaavasti alkanutta kouluratsastusuraa ei juurikaan viety eteenpäin vaan uusi omistaja siirtyi enemmänkin esteiden pariin, joka vaikuttaa hieman kummalliselta ratkaisulta ottaen huomioon, että ori hallinnoi suvereenisti niitä helppoja koululuokkia, joihin sillä Hollannissa oltiin osallistuttu. Kyllä King of Swedeniltä esteetkin taipuivat ja se saavutti muutamia sijoituksia lähinnä pohjoismaisista kilpailuista, mutta suurempi menestys jäi saavuttamatta. Luonteeltaan King of Sweden oli nimestään huolimatta varsin vähäeleinen ja rauhallinen tapaus. Emänemä Pride And Joy sen sijaan oli hieman enemmän nimensä mukainen holsteintamma: oikea ilopilleri, joskin aika ajoin hieman kipakka sellainen. Tammalla kisattiin esteiden parissa vain vähänlaisesti eikä ainakaan tänne Suomeen asti ole siitä juurikaan kuulunut, joten lähinnä se taisi kisailla pienemmissä piireissä. Pride And Joy vaikutti lähes koko elämänsä ajan Ruotsissa, missä se elikin pitkän elämän opetusmestarin roolissa eräällä paikallisella pienemmällä siittolalla. Emänisänisä Flashy, kimo hollantilaisori, oli erinomainen kenttäratsu: se kisasi kansainvälisillä kentillä asti vaativissakin luokissa. Jälkeläisilleen se periytti erinomaisten hyppylahjojensa ja ketteryytensä lisäksi myös suurta kokoaan ja lempeää luonnettaan, joista se oli kotimaassaan Saksassa varsin tunnettu. Flashy kuoli kunnoitettavassa 30 vuoden iässä ja ehtikin jättää jälkeensä kymmeniä hienoja ja pärjänneitä jälkeläisiä. Emänisänemä Queen of Hearts oli sekin hollantilainen tamma, joskin sen suvussa oli runsaasti täysiveriverta: isän puolelta kolmannessa polvessa oli kaksi englantilaista täysiveristä, kun taas sen emänemä oli angloarabi. Tämä näkyikin Queen of Hearts rakenteessa: se oli erittäin siro. Tamma vietti suuren osan elämästään siitostammana eikä sitä juurikaan kisaradoilla näkynyt. Emänemänisä Justice II ei ollut kummoinen kisaratsuna, mutta rautias holsteinori oli ulkomuodoltaan aivan uskomattoman hieno: se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ja oli muutoinkin hirmuisen komea ori. Esteiden lisäksi orilla kisattiin pienimuotoisesti myös koulua, jonka parissa se sijoittuikin muutaman kerran jopa vaativissa luokissa. Kenttäratsastuksenkin parissa se tiettävästi starttasi muutaman kerran, mutta menestystä tuskin siltä saralta kummoisesti saatiin. Luonteeltaan Justice oli mitä ihastuttavin ori: se oli hyvin rohkea ja eteenpäinpyrkivä, ja näitä piirteitä se periytti myös jälkeläisiinsäkin. Emänemänemä Eleanora xx oli Neuvostoliitossa syntynyt mutta Saksassa lähes koko elämänsä vaikuttanut täysiveritamma. Tiettävästi tammalla kisattiin jonkin verran esteitä ja kenttää, mutta menestyksestä minulla ei juurikaan ole tietoa. Eleanora ei Pride And Joyn lisäksi jättänyt jälkeensä kuin yhden toisen jälkeläisen. J Ä L K E L Ä I S E T
fwb-o. Unelma's Bogie, s. 18.04.2002, i. Alien Planet Courageous, kuollut fwb-o. Rubinstein, s. 13.11.1996 (2001?), i. Maxwell, kuollut fwb-t. Eleanor Rigby AIR, s. 16.02.2009, i. Human of Aspeck fwb-t. Culabra Cut AIR, s. 02.04.2009, i. Sambuca Celt K I S A K A L E N T E R I
V A L M E N N U K S E T
K U V A G A L L E R I A
 
Luvaton kopioiminen tekijänoikeuslain nojalla ehdottomasti kielletty! Copying without a permission is prohibited by the copyright law! |
