Karamelia Solo
Karamelia Solo saapui minun omistukseeni tilausvarsana suoraan kasvattajaltaan joulukuussa 2010. Se tulee kahden polven mittaisesta, hienosta ja varsin menestyneestä, uudemman linjan estesuvusta. Luonteeltaan Melli, kuten tammaa helpommin kotona kutsutaan, on hyvin rauhallinen ja kiltti tapaus. Se tosin ei ole aivan kenen tahansa paras ystävä tuosta noin vain, vaan tutustuu niin uusiin ihmisiin, hevosiin kuin paikkoihinkin aina tietyllä varauksella. Ihmistermein sitä voisi sanoa introvertiksi. Se ei silti ole ujo, vaan pikemminkin tarkka ja perusteellinen mitä sosiaalisiin tilanteisiin ja uusiin tuttavuuksiin tulee. Tuttujen asioiden parissa toimiminen on Mellin kanssa aina mutkatonta, ja jopa tammalle niinkin epämieluisan asian kuin takakavioiden putsaamisenkin saa kunnialla suoritettua, vaikkakin sitten hampaita hiljaa narskutellen. Tamma voi taluttaa aivan pitkälläkin narulla jos lähistöllä ei ole valtavasti uutta nuuhkittavaa, kuten kisapaikoilla, sillä muuten tamma melko varmasti menettää ajan- ja paikantajunsa ennätyksellisellä nopeudella. Vaikkakin se on hidas lämpeämään kaikelle uudelle, on se kuitenkin lopulta innokas kokemaan ja tekemään, sillä sen uteliaisuus ei tunne minkäänlaisia rajoja. Tyhmänrohkea se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, mikä taas johtaa usein tilanteisiin joissa Melli pähkäilee tallin vierustalle ilmestyneen polkupyörän syvempiä merkityksiä (mörkö, lounas vai vastapuolen salainen agentti, siinä vasta kysymys) mielikuvituksettoman ihmisen hermoromahdukseen saakka. Kärsivällisyys onkin Mellin kanssa puuhailessa kaiken A ja O. Ratsastettassa Melli onkin tarvittaessa melkoisen virkeää ja menevää sorttia. Kotitallin läheisillä metsäpoluilla ja kentällä se kulkee aina rauhallisesti ja treenin vaatimalla järkevyydellä sekä tarkkuudella, mutta oikeaan kilpailutilanteeseen päästessään hehkulamppu sen kilpahevosen aivoissa syttyy. Malttamattomasti puhisten se odottaa lupaa starttiin sekä toimintaan, ja onkin siinä mielessä erinomaisen hieno, ettei silti kadota otettaan tilanteeseen tai varsinkaan ratsastajaan. Ratsastajan tärkein tehtävä onkin pitää jännittävä Melli jotakuinkin housuissaan. Uudet tilanteet, paikat ja hevoset ovat Mellille aina erikoisia ja tutkailun arvoisia asioita. Kilpailupaikalla tamma onkin usein hieman levoton, mutta rauhoittuu päästessään radalle keskittymään suoritukseen ja saadessaan siten myös muuta ajateltavaa. Melli on luotu hyppäämään, se on ilmiselvää kun näkee tamman tositoimissa radalla: sillä on hieno, ilmava tyyli ja se myös selvästi nauttii siitä. Sen kärsivällisyys antaa myöten myös ratsastajan tekemät pienet vikatikit, mikä tekee Mellistä hyvän kaverin myös aloittelijalle, jos tämä vain ei pelästy tamman energianpurkauksia.
|