NIMI	:	Kuujärven Hopsu
ROTU	:	suomenpienhevonen
SUKUPUOLI	:	tamma
SYNTYNYT	:	27.4.2002 (13-v.)
SÄKÄ	:	145 cm
VÄRI	:	rautias
MERKIT	:	tähti
REKISTERINUMERO	:	SHRt-052
KASVATTAJA	:	Kuujärvi
OMISTAJA	:	Miia B.
KOULUTUSTASO	:	ko: He A, re: 90 cm
PAINOTUS	:	esteratsastus

L U O N N E K U V A U S         
Kuujärven Hopsu - ensimmäinen suomenpienhevoseni. Tällä pikkutammalla on aina erityinen paikka sydämessäni, jonka se sieltä sai saapuessaan minulle syksyllä 2002 Kuujärven Kartanosta. Hopsun kanssa saavutin ensimmäisenä menestystä niin este- kuin koulukisoissakin unohtamatta näyttelyitä, Hopsu saattoi maailmaan ensimmäisen Viheraitan kasvatin, Hopsun kanssa on koettu lähes kaikki mitä hevosen kanssa ikinä voikaan kokea.

Luonteeltaan Hopsu on hellyyttävä ja kiltti tamma, joka on avustanut monia hevosharrastuksen alkuun samalla kun se on saattanut monia suurempien haasteiden pariin kisakentille. Hopsu on oikea rauhallisuuden ja kärsivällisyyden perikuva, joka ilmenee parhaiten Hopsun ollessa lasten lähettyvillä.

Hoitaessa Hopsu on jokaisen hevosharrastajan unelma - se ei koskaan näyki eikä potki eikä muutoinkaan temppuile, mitä nyt toisinaan satulavyötä kiristäessä pullistelee mutta senkin lopettaa ensimmäisestä huomautuksesta. Hopsu on erittäin hellyydenkipeä tapaus, joka ei koskaan tunnu saavan tarpeekseen rapsutteluista ja halailuista - vielä kun väitetään hevosen ahdistuvan halatessa, ei tarvitse kuin katsoa Hopsua, joka todistaa sen olevan poikkeus. Ruoan perään Hopsu on erikoisen perso ja onkin se, joka pitää tallissa suurinta meteliä ruokinnan aikaan. Herkkupaloja tamma on aina kerjäämässä ja usein niitä saakin hellyyttävällä katseellaan, jota on kerrassaan mahdoton vastustaa jos sen uhriksi joutuu.
  Taluttaessa Hopsu löntystelee hitaanpuoleisesti hoitajansa vierellä ja aina tilaisuuden tullen kiskaisee itsensä kohti tienvartta vihreän ruohon pariin. Kerran jos sen päästää ruohoa mutustelemaan on erittäin hankalaa saada sitä takaisin matkaa jatkamaan, joten päättäväisesti se tulisi poissa sieltä pitää.

Ratsuna Hopsua ei voi kuvailla sen osuvammin kuin sanalla laiska, jota se yksinkertaisesti on. Hullu paljon työtä tekee, niinhän sananlaskukin sanoo, mutta Hopsu tuntuu vievän laiskuuden äärimmäisyyksiin. Jos tamma itse saisi päättää mitä kentälle päästessä tehtäisiin, pinkoisi se täyttä vauhtia kentän laidalle, laskisi turpansa tyynesti ruohomättääseen ja jäisi siihen tyytyväisenä. Ratsastaja saakin aina tehdä täyden päivätyön saadakseen Hopsun pysymään koko ratsastuksen ajan liikkeessä, puhumattakaan raviin tai laukkaan siirtymisestä tai nopeampien askellajien ylläpitämisestä. Esteen nähdessään Hopsu kuitenkin terästäytyy ja se tahtoisikin aina esteradalla rynnätä pää viidentenä jalkana esteiden yli, mutta tottelevaisena se ei koskaan ryöstäydy käsistä.
  Esteiden parissa Hopsu onkin melkoinen lahjakkuus ja ruusuke jos toinekin on niiden parista tullut hankittua. Tamman pieneen kokoon nähden suuremmatkin esteet ylittyvät kevyen oloisesti eikä tyyliäkään puutu, mutta jos lähestyminen on hiemankaan pielessä Hopsu lähes poikkeuksetta kieltäytyy. Tarkkana saa siis tamman kanssa olla ja ratsastaja saa tällöinkin paljon töitä tehdä.
  Kouluradalla Hopsu olisi muutoin melkoisen taitavakin menijä, mutta innostus vain tuntuu kesken lopahtavan eikä tammaa oikein jaksaisi kiinnostaa sen pahemmin peruuttelemiset kuin etuosankäännöksetkään. Niinä harvoina kertoina kun neidillä on innostus loppuun saakka riittänyt on aina ruusuke tullut kotiin, sen verran kauniisti ja puhtaasti tamma liikkuu, vaikka kovin näyttävä ei välttämättä olekaan.
  Maastossa Hopsu on tavalliseen tapaansa hyvin rauhallinen ja kuuliainen, vaikka joskus saattaakin olemattomia metsän mörköjä säikkyä. Jos ratsastaja antaa Hopsulle mahdollisuuden päästellä höyryjä laukkasuorilla tamma kyllä ottaa tilaisuudesta kaiken irti - moni Hopsulla ratsastanut ei tiedäkään mitään parempaa kuin kiitää täyttä laukkaa Hopsun selässä, turvallistakin se kun vielä on, Hopsu kun tottelee herkästi ratsastajan apuja maastoillessa eikä koskaan ryöstä.